Pääsiäisen pyhinä mediassa palstatilan valtasi Huoltovarmuuskeskuksen suojamaskihankinnat. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hankintaan liittyi monia epäselvyyksiä ja toimitusjohtajan erosta ilmoitettiin nopealla aikataululla. Tämä tapaus nostaa esiin yhden tärkeän vastuullisuuden osa-alueen eli sen, miten ja kenen kanssa liiketoimintaa harjoitetaan. Kyse on vastuullisesta yrityksen varojen ja vallan käytöstä.
”Maskigate” nosti esiin sen, että globaalissa liiketoiminnassa on äärimmäisen tärkeää tietää, kenen kanssa liiketoimintaa harjoitetaan. Kyse voi yhtä lailla olla yrityksen alihankkijasta, jolta ostetaan tuotteita tai palveluita tai sitten asiakkaasta, jolle tuotteita tai palveluita myydään. Verkottuneessa maailmassa kumppaneiden vastuullisuus vaikuttaa yrityksen omaan vastuullisuuteen, ja siksi silmiä ei voi ummistaa. Seuraavat kolme askelta auttavat kansainvälisen kaupan vastuullisessa päätöksenteossa.
Askel 1: Minne myyt, mistä ostat?
Kansainvälisessä kaupassa on jo pitkään tehty maa-analyyseja. Jo kaupan alkumetreillä selvitetään, tuleeko uudessa kauppamaassa vastaan poikkeuksellista lainsäädäntöä, tarvitaanko erilaisia lupia tai onko vastassa kauppapakotteita. Maa-arvioinnissa sukelletaan myös kulttuuriin ja varmistetaan, miten osaamme toimia paikallisen kulttuurin mukaisesti. Enenevässä määrin kohdemaan vastuullisuus on suurennuslasin alla, eli rehottaako korruptio tai rikotaanko ihmisoikeuksia räikeästi. Nämä asiat muuten valitettavan usein kulkevat käsi kädessä.
Askel 2: Mitä myyt, mitä ostat?
Maainformaation ohella tutkitaan tarkkaan se, mitä ollaan myymässä tai ostamassa. Lainsäädäntö ja toimialakohtaiset asetukset raamittavatkin jo tarkkaan sen, mitä tuotteelta vaaditaan. Tuotteen turvallisuus ja laatu osoitetaan yleensä ulkopuolisen tahon antamilla sertifikaateilla, joiden aitous on hyvä varmistaa. Tämän lisäksi, tuotteen laatu on mahdollista tarkistaa tehdasvierailulla tai koe-erän tilauksella.
Askel 3: Kenelle myyt, keneltä ostat?
Siinä missä maainformaatio ja tuotekuvaukset ovat useimmilla yrityksillä selkeinä omissa prosesseissaan, silmät saatetaan ummistaa rahanliikkeelle, eli sille, kenen kanssa kauppaa tehdään. Näin näytti valitettavasti käyvän myös ”maskigatessa”.
Kauppakumppanin vastuullisuuden selvitys rajoittuu usein luottoluokitukseen ja vakavaraisuudesta kertoviin indikaattoreihin. Nämä ovat tietenkin tärkeitä, jotta varmistetaan maksu- tai toimituskyky riippuen siitä, ollaanko myymässä vai ostamassa. Useissa tapauksissa nämä tiedot eivät kuitenkaan yksin riitä osoittamaan kauppakumppanin vastuullisuutta, vaan tarvitaan laajempaa selvitystä.
Laajemman kauppakumppanin selvitystyössä ensimmäinen kysymys on, mitä tietoja yrityksistä tulisi hankkia. Tähän voi hakea osviittaa esimerkiksi tilaajavastuu- tai rahanpesulainsäädännöstä, jotka sisältävät listaukset vastapuolesta hankittavista tiedoista. Vaikka laki ei suoraan velvoittaisi, sieltä on hyvä hakea apuja nimenomaan kerättävän tiedon sisältöön. Mistä sitten hakea lisätietoa kauppakumppanista? Siinä yritysten apuna ovat erilaiset yritystietopalvelut, joiden kautta jo haetaan esimerkiksi edellä mainitut luottoluokitustiedot.
Ollaan jo varsin pitkällä, kun koossa on riittävästi kauppakumppanin vastuullisuudesta kertovaa tietoa. Kerätty tieto vaatii aina analysoinnin ja sen pohjalta tehdyn tietoisen päätöksen. Juuri tämä tiedon analysointi ja sen mukainen päätöksenteko varmistaa vastuullisuutta liiketoiminnassa.
Anne Vanhala
yritysvastuun asiantuntija, juristi ja yrittäjä
Bonfide Oy
