© Salla Merikukka
Tasan kymmenen vuotta sitten 16.6.2011 YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi yksimielisesti yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet (UNGP). Niiden perusajatus tuntui minusta jo silloin todella käänteentekevältä. Valtioille kuuluu edelleenkin velvollisuus suojella ihmisoikeuksia, mutta yritysten tulee kunnioittaa niitä. Ajatus kylvettiin jo 20 vuotta sitten YK:n edelleen elinvoimaisen Global Compactin muodossa.
Vaikka UNGP on pehmeää sääntelyä, yhdessä OECD:n monikansallisia yrityksiä koskevien ohjeiden kanssa sen vaikutus on osoittautumassa kovan lainsäädännön veroiseksi. Toukokuussa hollantilainen tuomioistuin määräsi Shellin tiukentamaan kasvihuonekaasupäästövähennyksiään ja vastaamaan niistä koko arvoketjussaan aina Nigerian tytäryhtiön hallitsemille öljylähteille asti. Maan ystävien ja 17000 kansalaisen ryhmäkanne menestyi paljolti juuri UNGP:n asettaman huolellisuusvelvoitteen (duty of care) perusteella.
Shellin tuomio on myös osoitus siitä, että ihmisoikeudet ja ympäristö kietoutuvat monin tavoin yhteen. Kun kokonaisuuteen vielä lisätään hyvä hallinto, yrityksellä on ainekset tarkastella arvoketjunsa kestävyyttä kokonaisvaltaisesti ESG-asteikolla.
Näin edelläkävijäyritykset tekevätkin oivaltaen, että huolellisuusvelvoite on jo todellisuutta. Yhä useammat näistä edelläkävijäyrityksistä myös vaativat sitovaa lainsäädäntöä, joka ei jätä tilaa vapaamatkustajille. Minut yllätti aikanaan täysin se, että suuret makeisfirmat kuten Mondelez, Nestle ja Mars Wrigley olivat alkaneet painokkaasti vaatia EU:lta sitovaa vastuullisuussääntelyä.
Lukemattomilla vastuullisuusmerkinnöillä ja sertifikaateilla ei ole kyetty poistamaan vakavia ihmisoikeusloukkauksia kuten lapsi- ja pakkotyötä tai metsäkadon kaltaisia ekologisia tuhoja. Eikä ihme, kyse on systeemisistä ongelmista, jotka vaativat kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Tuoreen selvityksen mukaan EU-alueelle tuodaan vuosittain 50 miljardin arvosta lapsityöllä valmistettuja tuotteita, mikä vastaa 2,4% EU-tuonnin kokonaisarvosta. Globaaleissa tuotantoketjuissa työskentelee arviolta 16 miljoonaa ihmistä modernin orjuuden olosuhteissa. Myös Mondelez, Neste ja Mars Wrigley olivat todenneet, ettei vakavien ihmisoikeusloukkauksien kitkeminen tuotantoketjuista ole mahdollista ilman lainsäätäjän takaamaa tasaista pelikenttää ja yhtenäisiä pelisääntöjä.
Se että EU:ssa kirkastamme omaa kulutustamme, ei kuitenkaan yksin riitä globaalihaasteiden ratkaisemisessa. On pystyttävä myös aidosti parantamaan tuotantomaiden olosuhteita. EU:lla on tähän monia keinoja, erityisesti kehitysyhteistyö ja erilaiset kumppanuudet.
Uutta toimintatapaa edustaa viime syksynä käynnistetty kestävän kaakaontuotannon kumppanuushanke. Olin kätilöimässä hanketta, jota vetää kolme EU-komissaaria. Monialaisuus yhdistää kaupan, kehityksen ja ympäristön. Kahden kaakaontuottajamaan, Ghanan ja Cote d’Ivoiren hallitusten, tuottajayhteisöjen, suklaafirmojen sekä etelän ja pohjoisen kansalaisjärjestöjen kanssa etsitään keinoja saada lapset pelloilta kouluun ja pysäyttää metsäkato.
Kaakaokumppanuus tuo esille ehkä tärkeimmän ja vaikeimman haasteen: miten taata viljelijöille elämiseen riittävä palkka. Yritysten tulee huolehtia siitä, etteivät niiden omat ostokäytännöt pidä yllä köyhyyttä, aja perheiden lapsia työhön ja viljelijöitä kestämättömiin viljelykäytäntöihin. Monella muullakin alalla, kuten tekstiilituotannossa, tuotot hyödyttävät ennen muuta brändiä, eivät työntekijöitä.
Vastuullinen yritystoiminta on murtautunut monen turhauttavan vuoden jälkeen politiikan suuriin kysymyksiin. EU:ssa sitä on vauhdittanut kaikilla politiikan aloilla Green Deal. Myös koko ajan kasvava joukko EU-jäsenvaltioita ottaa käyttöön sitovaa sääntelyä, viimeksi Saksa ja lähinaapurustossamme Norja, Sveitsin jäätyä tarkastelemaan, mitä EU saa aikaan.
Kansainväliset yritykset pitävät ylivoimaisesti parhaana ratkaisuna koko EU:n kattavaa yritysvastuusääntelyä, joka tasaa pelikentän ja jonka vaikutuksesta voidaan lopulta saada aikaan globaalit pelisäännöt. Kun nyt tulollaan oleva EU-sääntely koskee kaikkia EU:n sisämarkkinoilla toimivia yrityksiä, tähän on todellinen mahdollisuus. Toistuuko General Data Protection Regulation, eli GDPR-asetuksen yhteydessä nähty ”Brussels Moment”?
Tekeillä on mullistava lainsäädäntökokonaisuus yritysten kestävyysraportoinnista niiden arvoketjujen huolellisuusvelvoitteeseen ja yhtiöoikeuden muutoksiin, jotka takaavat, että vastuullisuus on kiinteä osa yritysten liiketoimintamallia sekä -strategiaa. Fiksuilla yrityksillä käytännöt ovat jo kohdallaan, mutta silmiinpistävän harvoin esimerkiksi yritysten palkitsemispolitiikka kannustaa vastuullisuuteen, joka voi olla yritysten johdon näkökulmasta muutenkin toisen luokan kysymys. Siksi komissio on oikeilla jäljillä kaavaillessaan yhtiöoikeudellisia kannusteita.
Olennaista on konsultoida yrityksen tärkeimpiä sidosryhmiä. Tällä tavalla yritys saa välttämätöntä tietoa toimintaympäristöstään ja sen kestävyysriskeistä. Pohjoismaisten elinkeinoelämän etujärjestöjen johtajat, joukossaan EK:n Jyri Häkämies, väittivät, että EU edistää kansalaisjärjestöjen yrityskaappauksia. Kuvaus on vahvasti värittynyt.
UNGP vaatii yrityksiä tunnistamaan tärkeimmät ihmisoikeus- ym. riskit ja puuttumaan niihin, vakavimpia ja välittömimpiä riskejä priorisoiden. Jos ne kuitenkin laiminlyövät huolellisuusvelvoitteensa, haitankärsijöille tulee taata oikeudensaanti. Juuri tästä on kyse Shellin äskeisessä tuomiossa.
Oikeudensaanti on kuitenkin vielä satunnaista. Äskettäin joukko entisiä Länsi-Afrikan lapsityöläisiä vaati Yhdysvalloissa suklaafirmoilta korvauksia kärsimistään haitoista. Oikeuden mukaan yhtiöiden kytkös Yhdysvaltoihin ei ollut riittävän selvä.
Silti näen, että vastuullisuus on parhaillaan muodostumassa kansainväliseksi ”tapaoikeudeksi”. Tulemme näkemään vielä monia ryhmäkanteita useissa maissa eri aloilta. Lainsäätäjien tulee ymmärtää tämä ja poistaa uhrien oikeudensaannin esteet. Samalla lisätään myös yritysten oikeusvarmuutta. Vasta silloin YK:n ohjaavat periaatteet voivat toteutua täysimääräisesti.
Heidi Hautala
Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja, vihreiden europarlamentaarikko
