Cristina Andersson: Yksinäisyys on osa yrityksen vastuuohjelmaa

Yksinäisyys ei ole uusi ilmiö. Ihmiset ovat kokeneet yksinäisyyttä maailman sivu ja painaneet yksinäisyyden tunteet sielunsa pahkaan sen kummemmin asiasta puhumatta, saatikka sitten valittanut yksinäisyyttään. Moni meistä on varmasti kokenut yksinäisyyttä, ainakin joskus ohimennen, kun palaverissa keskustelukumppani on näprännyt kännykkäänsä, kun olet kertonut ideastasi.

Uutta yksinäisyyden universumissa on kuitenkin se, että asia huomataan. Itse heräsin asian valtavaan mittakaavaan, kun pääministeri Theresa May nimitti hallitukseensa yksinäisyysministerin alkuvuodesta 2018. Britanniassa todettiin, että 14% kansasta, eli yhdeksän miljoonaa ihmistä, elää yksinäisyydessä tai kokee usein yksinäisyyttä. 

Uutta on myös se, että yksinäisyyden ei enää ajatella koskettavan vain yksinäistä henkilöä itseään, vaan kyse on laajasta yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta ongelmasta. Britannian kuluttajayhdistyksen tekemän tutkimuksen mukaan yksinäisyys maksaa työnantajille vuosittain 2,5 MRD puntaa. Yksinäisyyttä tutkinut Strategic Opportunities Groupin johtaja Gael O’Brien mainitsee mm. kasvaneen burnout riskin, alisuorittamisen ja yhteistyö -ongelmat seurauksina yksinäisyydestä työpaikoilla. Yhteenkuulumisen tunteen puute aiheuttaa luottamuspulaa ja haittaa sitoutumista organisaation tavoitteisiin.

Yhteiskunnalle mm. yksinäisyys maksaa sairauksina ja ylimääräisinä lääkärikäynteinä suuria summia vuosittain. Olemme kollegani kanssa Stanfordin yliopiston ja AARP Säätiön tutkimusta hyödyntäen arvioineet, että Suomen sote -sektorille aiheutuu yksinäisyydestä 240M€ lisäkustannukset.  

Ennen kaikkea yksinäisyys on tragedia ihmiselle itselleen. Korona-aika ei ole suinkaan helpottanut tilannetta, vaikka etäyhteyksien käyttö on lisääntynyt. Päinvastoin. Etätyö on lisännyt yksinäisyyttä ja uhkana on, että nämä ihmiset putoavat sosiaaliseen eristäytymiseen, jonka seuraukset ovat todella vakavat ja ratkaisuja heidän nostamisekseen takaisin yhteisöllisyyteen on toistaiseksi erittäin vähän.

Fordin Global Trends raportissa (2019) yksinäisyyttä kuvattiin maailmanlaajuisena epidemiana. Yksi yllättävä havainto yksinäisyyden tunteen lisääjistä oli sosiaalinen media, joka koettiin usein myrkyllisenä ja luotaantyöntävänä. Autonvalmistajana Ford pohtii liikkumismuotojen mahdollisuutta toimia sosiaalisena alustana ihmisille. Raportin synkeiden löydösten keskeltä löytyy mahdollisuuksien sanoma: ”Yksinäisyys on brändeille ja yrityksille loistava mahdollisuus löytää keinoja tuoda ihmisille yhteenkuulumisen ja lohdun tunnetta”. 

Osana yritysten kestävän kehityksen ohjelmia sosiaalinen kestävyys korostuu ilmaston ohella. Yksinäisyyden hoito on meidän kaikkien asia, mutta yritykselle kyse on myös asiakkaista – yksinäinen katoaa vähitellen myös markkinoilta ja vähentää aktiivisuuttaan omien asioidensa hoitamisessa, esimerkiksi laskujen maksamisessa. 

Mitä yritykset voivat tehdä yksinäisyyden lievittämiseksi? Fordin raportissa korostetaan asiakkaiden yksilöllistä tuntemista ja heidän nyanssiensa huomioimista. Yrityksen markkinointi ja viestintä voi tehdä paljon lisätäkseen nimeen omaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, ei pelkästään asiakkaiden vaan myös henkilöstön kohdalla. Haaste koskettaa tietysti jokaista yrityksen työntekijää, pienillä ystävällisyyden osoituksilla saadaan jo paljon aikaiseksi. Mutta enemmänkin voidaan tehdä. Ensimmäinen askel olisi ottaa yksinäisyys mukaan Compliance & Ethics tiimien agendoille ja pyytää heitä tuottamaan ideoita, miten yritys voisi olla osana ratkaisemassa ongelmaa, joka on jo saavuttanut globaalin pandemian mittakaavan. 

Teknologia saattaa olla suuri yksinäistäjä, mutta ratkaisu voi myös löytyä teknologiasta. Sadoille miljoonille yksinäisille ei löydy ihmistä auttamaan takaisin yhteisöllisyyteen, eikä yksinäinen ehkä jaksa eikä halua keskustella toisen ihmisen kanssa tilanteestaan – yksinäisyyttähän on pitkään pidetty ”omana vikana”, johon ratkaisu on ”itseään niskasta ottaminen”, onneksi nyt tiedämme paremmin, että yksinäisyys on meidän jokaisen asia. Teknokaveri, joka ei arvostele eikä tuomitse, saattaa silloin olla se oikea tyyppi lieventämään yksinäisen elämää. Olen mukana startupissa, joka kehittää keskustelevaa robottia, jonka tarkoitus on valmentaa ulos yksinäisyydestä ja auttaa askel askeleelta palaamaan yhteisölliseen ja merkitykselliseen elämään. Robotti ei korvaa ihmistä, vaan se laajentaa ja skaalaa ihmisen osaamisen tuoden sen mahdollisimman monen saapuville. 

Miten Britanniassa kävi? Ratkaisiko ministeri, tai nyt jo kolmas yksinäisyysministeri, yksinäisyyden? Näyttää pahasti siltä, että britit ovat edelleen yksinäisiä ja sijoitetut rahat eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Näin valtaisaa ongelmaa varten tarvitaan johtamista, päättäväisyyttä ja inhimillistä johdonmukaisuutta. Tarvitaan myös rohkeutta ottaa uusia tapoja ja menetelmiä käyttöön ja siinä yritykset voivat olla edelläkävijöinä johtamassa maailmaa uuteen kukoistukseen.