Heidi Hautala: Kun hyvät aikeet eivät riitä

Yritysten merkitystä Agenda 2030:n toimeenpanossa on selvästi aliarvioitu, kirjoittaa UN Global Compact Suomen hallituksen neuvonantaja Heidi Hautala.

YK:ssa pidettiin tulevaisuushuippukokous syyskuussa. Sen hyväksymä ei-sitova – mutta voimakkaasti toimintaan ja tekoihin kutsuva – ”pakti” on kokoelma paljolti jo aiemmin tehtyjä lupauksia ja sitoumuksia, joiden toimeenpanoa on nyt vauhditettava. 

Itse YK:n uudistaminen on yksi sen painopisteistä. Vain seitsemän maata asettui poikkiteloin, joskaan äänestystä ei niiden muutosehdotuksista seurannut. Venäjä pienine autoritäärisine kumppanimaineen vaati valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteen tunnistamista. Varmaan Venäjää häiritsi myös julkilausuttu tuki kansainväliselle oikeudelle, kuten valtioiden alueelliselle koskemattomuudelle.   

Toisenlaisen ongelman muodostavat ne valtiot, jotka lupaavat jälleen kerran nostaa kehitysyhteistyörahoituksensa 0,7 prosenttiin BKT:sta, mutta parhaillaan supistavat kehitysyhteistyötään. Suomi on tästä oikein hyvä esimerkki, eikä lainkaan hyvä malli muille osallistumisesta globaalihaasteiden ratkaisemiseen. 

Oli sinänsä saavutus, että tällainen huippukokous saatiin järjestettyä. Aikaa toimintaan ryhtymiseen on vain vähän. On selvästi tunnustettu tarve kirittää kestävää kehitystä, joka ovat jäämässä kauas Agenda2030:n tavoitteista. 

Pact For The Futuren viestit yritysmaailmalle

Seuloin monikymmensivuista ”paktia” etsien sen 56 toimenpiteestä viestejä yritysmaailmalle. Löysin lauseen, jonka muotoilusta on varmasti käyty pitkät keskustelut suljettujen ovien takana. 

Yksityissektoria ”kannustetaan osallistumaan globaalien haasteiden ratkaisemiseen ja vahvistamaan vastuunalaisuuttaan YK-kehysten toimeenpanemiseksi”*. Käännös on omani, mutta ilmiselvä kompromissi ja vesityshän tuo on. ”YK-kehyksiä” ovat YK:n liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia ohjaavat periaatteet, UNGP ja UN Global Compact. Positiivisia merkkejä vastuullisen yritystoiminnan edistämisestä on ilahduttavan paljon.

Eri maanosissa luodaan nyt kansallisia ihmisoikeuksia ja liiketoimintaa koskevia toimintaohjelmia. YK:n kehitysohjelma UNDP tukee tätä työtä, samoin kuin EU osana ihmisoikeuspolitiikkaansa. Uusimpia tulokkaita kaikkiaan noin kolmenkymmenen maan joukkoon ovat Nepal, Nigeria ja Vietnam. Vastuullisuusraportointikin etenee joissain Afrikan maissa, kuten Nigeriassa ja Keniassa.Kansallinen toimintaohjelma on tärkeä ensi askel yritysten vastuuvelvollisuuteen. Se tuo eri toimijat yhteen ja on omiaan edistämään paitsi ihmisoikeuksia myös ulkomaisille yrityksille ja niiden sijoituksille suotuisaa liiketoimintaympäristöä. Tämä tiedostetaan tuotantomaissa koko ajan selvemmin, kun niiden vientimaissa yritysvastuu ei olekaan enää vapaaehtoisuuden varassa ja koko arvoketjua läpivalaistaan. 

Vaikka YK:n tulevaisuushuippukokouksen 56 toimen joukossa yritysvastuu oli siis läsnä kovin vaatimattomasti ja ristiriitaisestikin, trendi on kuitenkin hyvin selvä. John Ruggie, UNGP:n isä tavoitteli ”smart mixiä”, yhdistelmää vapaaehtoisia sekä velvoittavia yritysvastuutoimia. Tuoreessa yritysvastuudirektiivissään EU ottaa tärkeän ja vaativan hypyn suosituksista velvoitteisiin. On surullista, ettei John Ruggie ehtinyt nähdä sen valmistuvan. Hän piti EU:n edelläkävijyyttä ja esimerkkiä valtavan tärkeänä.

Raportointi lyhyen välin investointina, pitkän aikavälin säästönä

Usein kuulee, että yrityksille kestävyysraportointi aiheuttaa turhaa taakkaa ja päällekkäistä työtä. Tämä tuli esiin myös Mario Draghin ehdotuksissa EU:lle. Siksi oli virkistävää lukea World Benchmarking Alliancen (WBA) ja Global Reporting Initiativen (GRI) tulevaisuushuippukokoukselle laatimaa raporttia. Yritykset, jotka noudattavat GRI:n laadukkaaksi tunnustettua raportointistandardia, sijoittuvat WBA:n arvioimien yritysten kestävyysvertailussa keskimäärin paremmin. 

Vastuullisuusraportointi pitäisikin nähdä lyhyen aikavälin investointina, jonka avulla kestävän kehityksen tavoitteita toteuttamalla saavutetaan pidemmällä aikavälillä säästöjä. YK:n jäsenmaille raportissa ehdotetaan pakollista vastuullisuusraportointia merkittävänä keinona kiihdyttää matkaa kohti vuoden 2030 SDG-tavoitteita. 

Valtiot ja yritykset ovat toki erilaisia toimijoita, mutta yritysten merkitystä Agenda 2030:n toimeenpanossa on selvästi aliarvioitu. YK:n Global Compact on ratkaisevan tärkeä kestävän kehityksen vauhdittaja, joka voi lisätä tulevaisuushuippukokouksen päättämiin toimiin kunnianhimoa.

Huippukokous hyväksyi myös tulevia sukupolvia koskevan julistuksen. Se puhuu kyllä nuorista, naisista ja alkuperäiskansoista. Julistus ei kuitenkaan viittaa uusimpaan oikeudelliseen kehitykseen, jossa saamattomuus ilmastotoimissa voidaan tuomita tulevien sukupolvien oikeuksien loukkaukseksi. Julistus kehottaa harkitsemaan YK:n pääsihteerin ehdotusta tulevien sukupolvien erityisedustajan tehtävän perustamisesta. Ehkäpä sellainen posti avaisi uudenlaisen näkymän nyt elävien ihmisten, valtioiden, yritysten ja muiden toimijoiden vastuuvelvollisuuteen tulevia sukupolvia kohtaan. Ehdokkaan voisi poimia niiden sveitsiläisten isoäitien joukosta, jotka äskettäin voittivat Sveitsin valtion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ilmasto-oikeudenkäynnissä.
 

*Alkuperäinen muotoilu, Pact for the Future, 55. c: ”Encourage the contribution of the private sector to addressing global challenges and strengthen its accountability towards the implementation of United Nations frameworks.”

Heidi Hautalan kuva © Ignacio Sanchez Sanchez