Henna Virkkunen: Kohti kestävää tekstiiliteollisuutta

Koronakriisin tasaantuessa odotukset ovat kääntyneet kohti talouden elvyttämistä. Investoinnit on suunnattava nyt niin, että ne vauhdittavat kestävää kasvua ja uudistavat teollisuutta ja yhteiskuntia kohti hiilineutraaliutta. 

Merkittävä askel tähän suuntaan voidaan ottaa kiertotaloutta vahvistamalla. Suomessa tähän on paljon osaamista ja ideoita, joille on avattava nyt lisää markkinaa. 

Euroopan unionin tuoreen kiertotaloussuunnitelman tavoite on, että kaikki kierrätettäväksi soveltuvat materiaalit käytettäisiin yhä uudelleen ja jätettä ei syntyisi enää juuri lainkaan. Tämä olisi sekä tehokasta sekä talouden että ympäristön kannalta.

Muutoksen keskiössä ovat paljon luonnonvaroja kuluttavat alat, yhtenä näistä tekstiiliteollisuus. Tekstiiliteollisuus aiheuttaa enemmän päästöjä kuin maailman lento- ja rahtilaivaliikenne yhteensä. Yli 70 prosenttia EU:ssa myydyistä tekstiileistä päätyy joko kaatopaikalle tai poltettavaksi. Pikamuotiin ja kertakäyttökulttuuriin liittyy myös monia muita eettisiä ongelmia.

Suomessa tekstiiliteollisuudesta löytyy jo monia huippuluokan innovaatioita, joiden tuotanto on huimasti nykytekstiilejä kestävämpää. Innovatiiviset yritykset ovat kehittäneet biopohjaisia tekstiilikuituja muun muassa puuselluloosasta, maatalousjätteen sellusta ja vehnän oljista. Myös tekstiilijätteestä kehiteltyä uusiokuitua on jo saatavilla. Samanaikaisesti yhä useampi suomalainen on tietoinen tekstiilituotannon ongelmista ja haluaa kuluttaa vastuullisemmin. Tarjontaa ja kysyntää löytyy, nyt kestävälle tekstiilituotannolle pitää mahdollistaa toimivammat markkinat. 

On parannettava mahdollisuuksia saada tietoja vaatteiden alkuperästä. Tämä on usein haastavaa, sillä yli puolet EU:ssa myydyistä tekstiileistä tuotetaan kolmansissa maissa. Vaikka vaatteista löytyy merkintöjä tuotteiden ekologisuudesta ja eettisyydestä, ne ovat usein enemmänkin vaatebrändien omia mainontakeinoja, eivätkä tarjoa konkreettista tietoa tuotteen alkuperästä. 

EU-komissio pyrkii nyt selkeyttämään merkintöjen sekamelskaa vahvistamalla EU:n omia merkintäjärjestelmiä ja lisäämällä viherpesun valvontaa. Tuotantoketjujen läpinäkyvyyden lisäämiseksi komissio ehdottaa eurooppalaista tietopankkia, johon koottaisiin dataa eri kulutustuotteiden alkuperästä. Komissio tutkii myös mahdollisuuksia ottaa käyttöön tuotekohtainen sähköinen e-tuotepassi, josta kuluttaja voisi helposti tarkistaa tietoja tuotteen alkuperästä, turvallisuudesta, korjausmahdollisuuksista ja kierrätettävyydestä.

Tietoja tarvitaan, jotta kierrätysraaka-aineille saadaan luotua selkeät standardit ja markkinat. Niin kauan kuin kierrätysmateriaalia ei hyödynnetä ja sille ei ole kysyntää, kannustimet tekstiilikierrätykseen ovat vähäiset. Maailmanlaajuisesti tällä hetkellä vain arviolta prosentti tekstiilijätteestä kierrätetään uusiksi kuiduiksi. 

Suomessakin lähes kaikki vanhat vaatteet päätyvät tällä hetkellä polttoon. Kansalaisjärjestöjen keräyslaatikoihin lahjoitetuista tekstiileistäkin suurin osaa lähetetään lajiteltavaksi Eurooppaan ja sieltä eteenpäin kolmansiin maihin. Näin tapahtuu, koska Suomesta ei löydy tarpeeksi kysyntää käytetyille vaatteille eikä riittävästi kapasiteettia niiden lajitteluun. 

Ekologisempaa ja myös taloudellisesti kannattavampaa olisi löytää tapoja lajitella, kierrättää ja uusiokäyttää tekstiilikuidut Euroopassa, myös Suomessa. EU:n jätedirektiivi velvoittaa jäsenmaita järjestämään tekstiilijätteelle erilliskeräyksen vuodesta 2025 alkaen. Suomessa tuleva jätelaki tähtää samaan jo vuonna 2023. Suunnitteilla on tavoitetta tukevia lupaavia hankkeita, esimerkkinä viiden eteläisen Suomen jätelaitoksen yhteinen Raumalle rakennettava pilottilaitos, jossa poistotekstiilit voidaan jalostaa kierrätyskuiduksi. 

Ensi vuonna EU-komissiolta on luvassa myös erillinen tekstiilistrategia, jolla on tarkoitus kannustaa alan innovaatioita. Olen jo patistanut EU-komissiota vauhdittamaan EU:n tällä hetkellä kovin hidasta uusien kuitujen rekisteröintiprosessia. Sujuvampi prosessi auttaisi innovatiivisten kuitujen markkinoillepääsyä. 

Vaateteollisuus on malliesimerkki tällä hetkellä täysin kestämättömästä sektorista, jonka arvoketjujen muuttamiseksi Suomesta löytyisi paljon osaamista ja teknologiaa. Tätä potentiaalia kannattaa hyödyntää, meillä olisi hyvät mahdollisuudet nousta kestävän tekstiiliteollisuuden edelläkävijöiksi.