Laajennettu tuottajavastuu edellyttää tehokkaampia palautusketjuja, mutta ennen kaikkea strategista muutosta toimintatapoihin, kirjoittaa Aalto-yliopiston Information and Service Management -maisteriohjelmassa opiskeleva Jaakko Vuorenkoski.
Yritykset eivät enää voi ummistaa silmiään tuotteidensa elinkaaren loppuvaiheen vastuista. EU:n pyrkimyksissä kohti vähähiilistä ja resurssitehokasta taloutta raaka-aineiden käytön tehokkuus ja kestävyys ovat avainasemassa. Laajennetun tuottajavastuun direktiivejä on jo annettu muun muassa pakkausjätteiden ja elektroniikan osalta, ja seuraavaksi kierrätysvelvoitteet laajenevat myös tekstiileihin. Tämä asettaa materiaalintuottajille, maahantuojille ja jälleenmyyjille vastuun tuotteidensa käytön jälkeisestä jätehuollosta ja kierrätyksestä.
Tämä muutos ei tule ilman haasteita. Suomessa materiaalinkulutus on Euroopan suurinta, ja kiertotalousaste on vain 4,4 %, kun Euroopan keskiarvo on 11,7 %. Vaikka Suomen taloudellinen rakenne ja harva asutus selittävät osan tilanteesta, on selvää, että tarvitaan kiireellisiä investointeja, jotta pysymme kestävän liiketoiminnan vaatimusten tasalla. Ilman nopeita muutoksia Suomi jää jälkeen.
Raportointivaatimusten kasvu lisää yritysten kuormitusta entisestään. Uudet asetukset ja direktiivit asettavat entistä suurempia vastuita tuotteiden koko elinkaaresta. Tämä tarkoittaa, että tuotteen palauttaminen, kierrätys ja uudelleenkäyttö on otettava huomioon jo tuotteen suunnitteluvaiheessa. Yritysten on siis siirrettävä painopisteensä käänteisiin toimitusketjuihin, jotka varmistavat käytöstä poistuneiden tuotteiden tehokkaan keräyksen, kunnostamisen ja kierrätyksen.
Esimerkkeinä tällaisista järjestelmistä ovat vaikkapa elektroniikka-alan yritysten palautusohjelmat, joissa vanhat laitteet kerätään takaisin ja myydään uudelleen, tai hyödynnetään niiden materiaalit valmistusprosesseissa. Vastaavaa toimintaa pitää saada nyt sekä skaalattua, että kehitettyä laajemmin eri toimialoille, jotta kierrätysprosesseista tulee osa yritysten jokapäiväistä toimintaa. Lisäksi tuotantoprosessien eri vaiheissa syntyvien materiaalivirtojen entistä tehokkaampi talteenotto voi merkittävästi parantaa kierrätyksen tuloksia.
Globaalien toimitusketjujen murros tarjoaa samalla ainutlaatuisen mahdollisuuden rakentaa yritysten toimintaa aidosti kestävälle pohjalle. Näitä mahdollisuuksia ei kannata jättää hyödyntämättä – vastuullisuustyö ei ole pelkkää velvoitteiden täyttämistä, vaan sen avulla yrityksillä on mahdollisuus luoda kestävää kilpailuetua ja löytää uusia kasvun paikkoja.
Pandemiat, geopoliittiset kriisit ja luonnonkatastrofit ovat osoittaneet globaalien toimitusketjujen haurauden. Monet yritykset ovat kohdanneet tuotanto- ja toimituskatkoksia raaka-aineiden saatavuusongelmien tai logistiikkaketjujen pettämisen vuoksi.
Näissä tilanteissa on noussut esiin tarve kestävämmille ja joustavammille ratkaisuille toimitusketjujen hallinnassa. Käyttämällä entistä paremmin hyväksi kotimaisia tuotevirtoja ja lisäämällä yhteistyötä paikallisten alihankkijoiden ja kierrätyskumppaneiden kanssa, voidaan toimitusketjujen joustavuutta ja resilienssiä parantaa merkittävästi.
Materiaalivirtojen tehokkaampi uudelleenkäyttö voi myös tarjota nopeamman reagointikyvyn markkinahäiriöihin. Tämä ei ainoastaan lisää toimitusvarmuutta, vaan samalla vähentää logistiikkakustannuksia ja hiilijalanjälkeä.
Vaikka muutokset kuulostavat hurjilta, on hyvä muistaa, että kaikki yritykset ovat samojen haasteiden edessä. Tämä tarjoaa erinomaisen tilaisuuden tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ja hyödyntää yhteisiä verkostoja oppimiseen ja innovointiin. Yhteistyön avulla voi löytyä ratkaisuja, joihin yksittäisellä yrityksellä ei olisi resursseja tarttua yksin.
Kiertotalouteen panostaminen ei ole vain välttämätön investointi tulevaisuuteen, vaan myös mahdollisuus tuoda vastuullisuus kiinteäksi osaksi liiketoimintaa. Nyt on oikea hetki tarttua tilaisuuteen ja varmistaa, että yritykset ovat valmiita tulevaisuuden vaatimuksiin.
Kirjoittaja on työskennellyt syksyn 2024 ajan UN Global Compact Suomen harjoittelijana.