Euroopan parlamentti hyväksyi vaalikauden viimeisessä täysistunnossaan muun muassa yritysvastuudirektiivin, asetuksen pakkotyöllä tuotettujen tuotteiden kiellosta sekä ekosuunnitteluasetuksen. Nämä yhdessä jo voimaan tulleiden hiilirajamekanismin ja metsäkatoasetuksen kanssa siirtävät EU:n yritysvastuusääntelyn uudelle tasolle.
Kestävyyssääntely osana komission vihreän kehityksen ohjelman (Green Deal) muita sääntelyaloitteita ovat aiheuttaneet huolta ”sääntelytsunamin” alle jäävistä yrityksistä. Osa huolista on varmasti aitoja ja hallinnollinen taakka on vääjäämättä lisääntymässä.
Samaan aikaan on tosiasia, että ilmastonmuutos sekä luontokato etenevät ja miljoonat ihmiset ovat pakkotyössä. Meillä on käsillä ongelmien vyöry, johon uudella sääntelyllä yritetään hakea ratkaisuja. Vanhat vapaaehtoisuuteen perustuvat keinot eivät ole toimineet tai ne ovat olleet liian hitaita. Vastuullisten edelläkävijäyritysten kärki on liian ohut, ja siksi lainsäätäjät pyrkivät nyt edistämään muutosta.
Yritysten vapaaehtoisuuteen perustuva vastuullisuus on jatkossakin tärkeää ja sääntelyn ohella voidaan toki käyttää myös muita politiikkakeinoja. Vastuullisuuskysymyksiin puuttuminen kauppapolitiikalla on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Maailman kauppajärjestön WTO:n säännöt ovat tältä osin jämähtäneet menneille vuosikymmenille eikä uudistuksia ole näköpiirissä. Rajoilla tuotteita kohdellaan samalla tavalla huolimatta siitä, minkälaisissa olosuhteissa ne ovat tuotettu. EU:n vapaakauppasopimukset ohjaavat kauppakumppaneita kunnioittamaan sitoumuksiaan ilmastonmuutoksen torjunnan ja työoikeuksien osalta, mutta sopimusten vaikuttavuus suoraan tuotantoketjujen vastuullisuuteen on rajallista.
EU:n uuden vastuullisuussääntelyn keskiössä onkin ajatus vastuullisuuden noudattamisesta läpi arvoketjujen. Vaikka hiilirajamekanismi, metsäkato- tai pakkotyöasetus ovat teknisesti sisämarkkinasääntelyä, ovat ne kansainvälisen kaupan sääntöjen kannalta vallankumouksellisia huomioidessaan tuotteiden tuotanto-olosuhteet ulkomailla.
Jotkut kauppakumppanimme näkevät EU:n uudet toimet omaa tuotantoa suojaavina protektionistisina toimina. Ne syyttävät EU:ta uuskolonialismista ja arvojensa tuputtamisesta muille uhaten nostavansa riitatapauksia WTO:ssa. Lisäksi jotkut kahdenväliset kauppaneuvottelut ovat jumiutuneet, kun neuvottelukumppanimme kokevat EU:n siirtäneen maalitolppia. Annamme markkinoillepääsyä toisella kädellä ja otamme sen pois toisella, vastuullisuussääntelyllä.
EU:ta kritisoivat maat kuitenkin unohtavat, että ympäristön tai ihmisoikeuksien suojelu ovat oikeutettuja tavoitteita WTO:nkin sääntöjen mukaan. Se pitää vain tehdä oikein. Säännöillä on aidosti edistettävä ympäristötavoitteita, niitä ei voi käyttää peiteltynä kaupan esteen oman tuotannon suojaamiseksi eikä niitä voi soveltaa mielivaltaisesti vain joihinkin maihin tai yrityksiin. Tästä syystä EU:n uuden vastuullisuussääntelyn käytännön toimeenpano tulee olemaan avainasemassa toimiemme kansainvälisen hyväksyttävyyden kannalta.
Emme voi ratkaista globaaleja ongelmia vain EU:ssa, mutta toisaalta olemme arvoketjujen ja kulutuksemme kautta kytköksissä ja osallisia tuotannon vaikutuksiin muualla. On myös hyväksyttävä ajatus siitä, että jos haluamme olla edelläkävijöitä, tämä tarkoittaa myös tarvetta tasata pelikenttää jossain määrin, muuten on vaarana kilpailukykymme heikkeneminen. On kestämätöntä ajatella, että kasaisimme merkittävää uutta sääntelytaakka omille yrityksillemme vaatimatta sitä kaikilta unionin markkinoille asetettavilta tuotteilta.
Toisaalta EU ei vaadi kuuta taivaalta, vaan sitä että kumppanimaamme toimeenpanisivat tehokkaasti niitä keskeisiä ihmisoikeus- tai ympäristösopimuksia, joihin ne ovat sitoutuneet. Nyt kun EU:n uudet vastuullisuushankkeet ovat menneet maaliin ja siirtymäajat käynnistymässä, on yritysten suositeltavaa viimeistään nyt ryhtyä perehtymään niihin.
Uudella sääntelyllä edistetään siirtymää fossiilisesta energiasta puhtaampiin lähteisiin. Tämä käynnissä oleva murros luo miljardien eurojen arvosta uusia investointeja ja liiketoimintamahdollisuuksia. Näistä markkinoista taistellaan, sillä on ovat valtava mahdollisuus yrityksille. Tämä pätee myös Suomeen, meillä on paljon osaamista esimerkiksi ympäristöteknologiassa, puhtaassa energiassa ja kiertotaloudessa. Ei siis jäädä voivottelemaan sääntelytsunamin alle, vaan ratsastetaan mieluummin tämän aallon harjalla kohti uusia mahdollisuuksia.