Kimmo Tiilikainen, GTK: Vihreä siirtymä tarvitsee vastuullisesti tuotettuja raaka-aineita

Onko se oikein, että Kongon lapset kuolevat, jotta te Euroopassa saatte ajaa sähköautoilla? Tämän kysymyksen esitti yksi afrikkalainen henkilö World Economy Forumin työpajassa, kun pohdimme raaka-aineiden kestävää käyttöä. Tuohon kysymykseen tiivistyy paljon asioita vihreän siirtymän vastuullisuuteen liittyen. Fossiilisista irtautuminen on globaalisti vastuullista, mutta kykenemmekö tekemään sen niin, että se näyttäytyy vastuullisena toimintana eri puolilla maailmaa?

Maailman energian kokonaiskulutuksesta 80 prosenttia on yhä peräisin fossiilisista lähteistä. Uusiutuvaan energiaan ja liikenteen sähköistymiseen on investoitu paljon. Vaikka esimerkiksi Eurooppa ja Pohjoismaat ovat onnistuneet vähentämään fossiilipäästöjä reilusti, globaalisti investoinnit uusiutuvaan ovat hädin tuskin kattaneet alati kasvavaa energiankulutusta. Fossiilisen korvaamiseen emme vielä ole maailman mittakaavassa kyenneet lainkaan.

Maailman energiajärjestön IEA:n viimeisin energiakatsaus arvioi, että fossiilisen huippu on käsillä, ja jo olemassa olevat päätökset kääntävät sen osuuden laskuun. Se arvioi sähköautojen määrän kymmenkertaistuvan ja uusiutuvan energian osuuden nousevan 50 prosenttiin sähkön tuotannosta vuoteen 2030 mennessä. Samaan hengenvetoon se jatkaa, että tahtia puhtaisiin investointeihin on silti kiristettävä tuntuvasti, jos mielimme saavuttaa Pariisin sopimuksen tavoitteet. 

Investoinnit fossiilivapaaseen energiajärjestelmään vaativat paljon raaka-aineita. Yhteen tuulivoimalaan tarvitaan 6000 kg puhdasta kuparia. Sähköautojen akut sisältävät monta kertaa enemmän kriittisiä metalleja kuin polttomoottoriautot. Uusi teknologia tai uudet ominaisuudet vaativat uusia aineita. Esimerkiksi kosketusnäyttöiset älylaitteet sisältävät jopa 60 eri alkuainetta.

Euroopassa halutaan nostaa kiertotalouden osuutta raaka-aineista. Monia vihreän siirtymän raaka-aineita ei kuitenkaan ole kierrossa vielä juuri lainkaan tai kierrätyksen järjestäminen ja raaka-aineiden erottelu on perin vaikeaa. Onkin tärkeää suunnitella teknologia niin, että sähköautojen akut, aurinkopaneelit tai tuulivoimalat voisivat elinkaarensa lopuksi luovuttaa materiaalinsa uudelleen kiertoon. Ensimmäisen sukupolven vihreän siirtymän investoinnit tapahtuvat kuitenkin pitkälti primäärien kaivannaisten voimin.

Kaivammeko siis maailman pilalle yrittäessämme pelastaa sen ilmastokatastrofilta? Jo edellä mainittu IEA on arvioinut, että hiilineutraaliuden vaatimiin investointeihin tarvitaan vuoteen 2050 mennessä 3 miljardia tonnia eri metalleja. Se kuulostaa valtavalta määrältä, mutta itse asiassa fossiilista hiiltä, öljyä ja kaasua kaivetaan vuodessa noin 15 miljardia tonnia. Metallit voidaan kierrättää, fossiiliset päätyvät ilmastoa kuumentamaan. Kun vihreän siirtymän investoinnit saavuttavat lähivuosina tason, jolloin ne alkavat syrjäyttää fossiilista, maailman luonnonvarojen kokonaiskäyttö alkaakin laskea. Vihreä siirtymä on siis globaalisti vastuullista niin ilmaston muutoksen pysäyttämisen kuin luonnonvarojen käytön näkökulmasta. 

Mutta vaikkapa Kongon näkövinkkelistä vihreä siirtymä saattaa näyttäytyä eurooppalaisten itsekkäänä oman edun tavoitteluna. Meillä mainoksissa onnellinen perhe sähköautoilee puhtaan luonnon keskellä. Afrikan villeimmillä kaivosalueilla monimuotoisuus katoaa, ympäristö myrkyttyy ja ihmiset kuolevat. Näin vihreän siirtymän mineraalien arvoketjun ääripäät näyttäytyvät kärjekkäimmässä keskustelussa. 

Tarvitsemme Euroopassa lisää omaa vastuullista mineraalien tuotantoa, prosessointia ja kierrätystä. Samaa meidän on oltava valmiit edistämään myös muualla, erityisesti maissa, joiden kanssa EU rakentaa raaka-ainekumppanuuksia vähentääkseen riippuvuuksia yksittäisistä maista. Näitä tavoitteita tuoreella Kriittisten raaka-aineiden asetuksella ajetaan eteenpäin.

Kansainvälisillä areenoilla olen havainnut, että vastuullisemman toiminnan vaateet ovat ilmassa kaikkialla niin ympäristön, sosiaalisen kestävyyden kuin alan toiminnan läpinäkyvyyden näkökulmista. Minusta vaikuttaa myös, että kaivannaisalan johtavat yritykset ymmärtävät tilanteen: raaka-aineiden kasvava tuotanto edellyttää entistä vastuullisempaa toimintaa ympäri maailman. 

Vastuullisuuden osoittaminen läpi arvoketjun nousee tärkeäksi. Kansainvälisiä vastuullisuuskriteereitä ja standardeja on tarpeen kehittää paremmiksi kaivannaisalalla. Tulevaisuuden tavoite on oltava, että sähköautoilevan onnellisen perheen arvoketjun alkupäästä löytyy ajantasalla olevat ympäristönormit, työolot ja järjestäytynyt korruptoitumaton yhteiskunta, jossa lapsilla on oikeus kouluun.