Sirpa Pietikäinen: Yritysvastuussa on kyse ihmishengistä ja elämänedellytyksistä

Useat yritystoiminnan asiat ovat meille itsestään selvyyksiä, kuten esimerkiksi taloudellisten tunnuslukujen ja tilinpäätösten julkisuus. Samoin on selvää, että yritykset maksavat veroja tuloksensa perusteella osallistuen yhteiskunnan toimintojen ylläpitämisen. Yrityksellä oikeustoimihenkilönä on monia velvoitteita, sitä tuskin kukaan kyseenalaistaa. Ajattelemme, että väärinkäytökset ovat tuomittavia, eikä yritys saa rikkoa lakia esimerkiksi pimittämällä tuloja johtajien palkoiksi tai jättää verojaan maksamatta.

Sen sijaan vielä ei ole yhtä itsestään selvää, että ympäristö- ja yhteiskuntavastuu sekä hyvä hallintotapa – ESG-asiat – ovat yhtä tärkeitä, elleivät vielä tärkeämpiä osa-alueita, edessämme olevien globaalien riskien vuoksi. 

Onko vaarallisempaa, että johto imuroisi yrityksen rahat omille tileilleen, vai se, että ilmastonmuutoksen aiheuttaminen tuhoaa maapallon, tai että yrityksen toiminta sairastuttaa ja tappaa työntekijänsä kemikaaleilla? Jos näistä on valittava, taloudellisia velvoitteita vähättelemättä, on veronmaksu- tai tilinpäätöslaiminlyönneistä aiheutuvan haitan merkitys paljon pienempi. Vastuussa on kyse jopa ihmishengistä ja siitä, jätämmekö maapallon elinkelpoisena seuraaville sukupolville.

Mitä ympäristö-, yhteiskunta- ja hallintotapavastuu sitten on? Ne muodostavat jakamattoman kokonaisuuden, yhtä niistä ei voida ajatella ilman muita. Oikeutusta lapsityövoiman käyttöön ei voi lunastaa asentamalla aurinkopaneelit, tai dynaamista digitalisaatiofirmaa kehittää polkemalla ihmisoikeuksia. Ei voida myöskään ajatella, että ympäristökysymyksissä vain ilmasto on tärkeä ja muilla asioilla ei ole väliä.

Ympäristövastuu ei ole vain ilmastoriskin minimointia, vaan laajasti rikkaan ja elinkelpoisen ympäristön säilymisen varmistamista. Se koskee niin raaka-aineiden käyttömääriä, päästöjä, energiavalintoja, biodiversiteettiä, luontopääomaa, kuin epäsuoria maankäyttövaikutuksiakin. On vastuutonta kaataa sademetsiä, jotta Brasilialaiseen broilerin kasvatukseen saadaan GMO-soijan viljelymaata, tai kun tuotetaan biopolttoaineita, eikä puu riitä muuhun. Myös eläinten hyvinvointi on osa ESG:tä. Sitä on voitava katsoa silmiin mitä lautaseltaan on suuhunsa laittamassa. 

Käytämme tänä päivänä 1,5 maapallon resurssit ja kasvun jatkuessa nykyisellään, tarvitsisimme vuonna 2050 neljän maapallon resurssit. Meno ei voi jatkua näin. Tavoitteena on oltava kestävä tuotanto ja kunnianhimotason on oltava korkea. Kymmenyksellä nykyresursseista on voitava tuottaa nykyinen määrä hyödykkeitä. Tarvitaan vähintään puolet enemmän tekoja, kuin mitä nyt tehdään. Tekojen on oltava oikeita ja riittäviä – on ajateltava back casting -metodilla: mietittävä toivottua päämäärää ja haettava keinot, joilla sinne päästään. 

On siirryttävä täysin uusiutuvaan energiaan, päästävä täysin suljettuihin materiaalivirtoihin kuten myös päästöjen eliminointiin. Resurssien käytössä ei saa vahingoittaa ekosysteemejä tai mahdolliset vahingot on kompensoitava. Tällä ei yritetä kumota fysiikan lakeja, sillä aina tulee olemaan hävikkiä tai vähäisiä päästöjä, mutta tämä on se kunnianhimon taso ja sateenkaaren pää, jonne meidän tulee pyrkiä vuoteen 2050 mennessä. Yritysten vastuulla on suunnitella keinopaletti, jolla sinne päästään. Jokaisella yrityksellä tulisi olla transitiosuunnitelma aikataulusta ja keinoista, joilla se saavuttaa hiilineutraaliuden ja ympäristökestävyyden, sekä miten tämän ohjelman toteutumista valvotaan ja tehostetaan.

Yritysten on varmistuttava, että ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia kunnioitetaan. Siihen ohjaavat myös vuonna 2011 sovitut YK:n periaatteet ihmisoikeuksista ja yritystoiminnasta sekä ILO:n periaatteet, suositukset ja sopimukset. Joudumme valitettavasti edelleen lukemaan uutisia maailmalta työntekijöiden hirvittävistä oloista halpatuontimaiden tehtaissa. Työterveyshuollon, järjestäytymisoikeuden ja riittävän sosiaalihuollon on oltava kunnossa; esimerkiksi eläkkeet ja sairauslomapalkat eivät edelleenkään ole saavuttaneet kaikkia. 

Hyvään hallintotapaan kuuluvat luonnollisesti verojalanjäljen raportointi, toiminnan läpinäkyvyys, vuorovaikutus paikallisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, diversiteetti yrityksen rekrytoinneissa korkeinta johtoa ja hallitusta myöten, tässä yhteydessä lienee turha edes mainita naisten osuutta yritysjohdossa. ESG:n on oltava johtoryhmän ja hallituksen vastuulla, se on osa integroitua raportointia osana tilintarkastettua vuosikertomusta. ESG on vähintään yhtä tärkeä kuin taloudellinen vastuu, siksi sen raportoinnin, valvonnan ja vastuun on oltava yhteismitallista taloudellisen vastuun kanssa.

Nämä toimet eivät ole ristiriidassa turvallisuuden tai talouskasvun kanssa, päinvastoin. Sijoittajia ja asiakkaita houkuttelevat tulevaisuudessa ne yritykset, joissa ESG-riskit on minimoitu.