Suvi Halttula: Ihmisoikeusvastuulla varmistetaan edelläkävijyys ja vahvistetaan resilienssiä

Ihmisoikeudet, niiden kunnioittaminen ja vastuu oikeuksien toteutumisesta puhuttavat nyt Suomessa enemmän kuin aikoihin. Syy siihen lienee verrattain selvä; aihe on tullut iholle. Saanko liikkua vapaasti? Toteutuuko kaikkien lasten oikeus koulunkäyntiin? Entä oikeus säälliseen toimeentuloon, kun erityisesti pienet yritykset ovat joutuneet sulkemaan oviaan? Emme ole tottuneet käsittelemään näitä kysymyksiä Suomen kontekstissa, mutta nyt näistä pohdinnoista on tullut meille osa arkipäivää.

Ihmisoikeudet ja sosiaalinen vastuu ovat nousseet myös yritysten agendalle uudella tavalla. Teemaa on käsitelty niin omien työntekijöiden, tuotanto- ja hankintaketjujen työntekijöiden kuin asiakkaidenkin näkökulmasta. Kuinka varmistaa niiden työntekijöiden turvallisuus ja terveys, joilla ei ole vaihtoehtoa jäädä etätöihin? Entä kuinka toimia vastuullisesti omien toimittajien suuntaan, kun tilauskanta onkin äkillisesti pienentynyt?

Korona-aika testaa, miten yritysten sanat ja teot kohtaavat. Tilanne, jossa vastuullisuuslupaukset tai toimintaohjeet ovat kirjoitettu, on ollut hyvin erilainen kuin se tilanne, jossa tällä hetkellä elämme. Osassa yrityksiä on kenties herätty ensimmäistä kertaa miettimään mitä sosiaalinen vastuu meille tarkoittaa, kun taas toisissa on pohdittu, ovatko olemassa olevat ihmisoikeusvastuusta huolehtimisen prosessit varmasti riittävät ja toimivatko ne myös tällaisessa poikkeustilassa.

Harvassa ovat ne yritykset, jotka voivat sanoa pystyvänsä toimimaan ilman ihmisiä. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeätä, että yritysten sitoumukset ja ennen kaikkea arjen toiminta- ja päätöksentekotavat sekä prosessit ovat sellaisia, joilla pystytään varmistamaan ihmisoikeushuolellisuusvelvoitteen toteutuminen. Globaali pandemia ei ole syy jättää tätä velvoitetta toteuttamatta. Päinvastoin, koronan kaltainen koko maailmaa ravisteleva kriisi alleviivaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen tärkeyttä entisestään.

Paine sosiaalisesta ja ihmisoikeusvastuusta huolehtimiseen ei tule enää pelkästään kansalaisjärjestöiltä tai valistuneilta kuluttajilta, vaan myös sijoittajat seuraavat entistä valppaammin yritysten toimia ihmisoikeuslasien kautta. Korona-kriisi on entisestään kasvattanut tätä kiinnostusta ja näyttääkin siltä, että ESG:n S on nousemassa E:n rinnalle tasavahvana yritysten vastuullisuutta määrittävänä tekijänä.

Joka tapauksessa lienee selvää, että meillä ei ole mahdollisuutta olla oppimatta tästä ajasta jotakin. Yritysten kontekstissa tämä antaa mahdollisuuden pohtia liiketoiminnan vaikutuksia ihmisiin, Suomessa sekä globaalisti, uudessa valossa. Edelläkävijä onkin se yritys, joka avoimesti ja rohkeasti arvioi oman toimintansa sosiaaliset ja ihmisoikeusvaikutukset, tekee mahdolliset tarvittavat korjaavat toimenpiteet ja nostaa ihmisoikeusvastuun toteutumisen prioriteettilistan kärkeen.

Tämä kasvattaa epäilemättä myös sitä paljon pohdittua resilienssiä, kykyä sietää shokkeja ja ponnistaa takaisin pinnalle, jopa entistä vahvempana.