Timo Huhtisaari: Kohti radikaalia läpinäkyvyyttä

Sanonta ”rehellisyys maan perii” kiteyttää suomalaisuuden ytimen. Olemme rehellistä kansaa, joka uskaltaa katsoa haasteita suoraan silmiin ja alkaa hommiin. Tämän sanonnan mukaista toimintaa tarvitaan tällä hetkellä kipeämmin kuin ehkä koskaan, mutta hieman eri näkökulmasta kuin aikaisemmin; tarvitsemme ilmastorehellisyyttä. Koronavirus tarjoaa mahdollisuuden uudenlaiseen rehellisyyteen.

Koronavirus on kääntänyt yhteiskunnissa ja ihmisten elämissä maailmanlaajuisesti monet asiat uuteen asentoon. Virus on pakottanut valtiot, yhteisöt ja yksilöt katsomaan totuutta silmiin; ilman muutoksia valtio-, yritys- ja yksilötasolla emme selviä pandemiasta hyväksyttävästi ja ihmisyyttä kunnioittaen.

Akuutin tilanteen jälkeen yhteiskunnissa on löydettävä uusi normaali. On mukauduttava uudenlaisiin käyttäytymis- ja toimintamalleihin, jotta kaikkien terveys ja turvallisuus voidaan turvata jatkossakin. Kaikkien on sitouduttava uuden normaalin mukaiseen toimintaan.

Tämä on miesmuistiin merkittävin mahdollisuus ilmaston kannalta tehokkaisiin muutoksiin. Mutta huolimatta siitä, että liikkuminen ja kuluttaminen ovat vähentyneet huomattavasti, päästöjen arvioidaan tippuvan tänä vuonna globaalisti alle 10 prosenttia. Tämä nostaa esiin ilmastonmuutoksen ehkäisyn kipupisteet: vaikka maailma pysähtyy, päästöt eivät. Yksilötason toimet eivät riitä, sillä päästöt ovat piilossa rakenteissa. Rehellisyyden nimissä, yhteiskuntiemme rakenteet ovat kestämättömällä pohjalla. Nyt on avautunut poikkeuksellinen tilaisuus järjestellä näitä yhteiskunnan rakenteita systeemitasolla uudelleen. Myös mielemme ovat avautuneet uudenlaisille skenaarioille.

Ongelmia ei ratkaista sen tason ajattelulla, millä ne ovat syntyneet. Sen sijaan, että ratkomme yhtä ongelmaa yhtäällä ja toista toisaalla, tarvitsemme ajattelua, joka tukee holistista ja intersektionaalista rakenteellista muutosta. Esimerkiksi ihmisoikeuksien turvaaminen on helpompaa, mikäli onnistumme hillitsemään ilmaston lämpenemistä. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa epäsuorasti niin siihen, minkälaisia pakolaisvirtoja Eurooppaan jatkossa saapuu, kuin siihen minkälaisia sadetalven tulvavahinkoja täällä Suomessa tulevaisuudessa korjaillaan. On turha keskustella lomalentojen päästövähenemistä, mikä toki sinällään on tärkeä aihe, kun huolimatta yhteiskuntien pysähtymisestä lähes 95 prosenttia päästöistä jatkaa syntymistään.

Puolet maailman energiankulutuksesta käytetään lämmön tuottamiseen. Lämmöntuotannon energianlähteet ovat yli 90 prosenttisesti fossiilisia. Myös teollisuuden prosessit aiheuttavat merkittäviä päästöjä, jotka valtaosin perustuvat polttamiseen. Lisäksi maankäytön muutokset – jotka johtuvat erityisesti yhä kasvavasta lihansyönnistä – aiheuttavat vuosittain kolmanneksi suurimmat päästöt heti Kiinan ja Yhdysvaltojen valtiollisten kokonaispäästöjen jälkeen. Ilmastorehellisyyden nimissä on siis myönnettävä, että tarvitsemme uudenlaista ajattelua ja toimintaa kaikilla tasoilla niin yhteiskunnissa, yrityksissä kuin kodeissa. Lainsäätäjien tulee arvioida toimintaansa sekä koronaviruksen että ilmaston suhteen ei vain kansallisesti, vaan myös globaalisti. Tähän on jo olemassa loistavat mekanismit, kuten WHO ja YK. Yritysten tulee kertoa läpinäkyvästi toiminnastaan ja alihankintaketjuistaan. Lopulta yksilöt äänestävät niin poliittisten puolueiden kuin yritysten elinvoimaisuudesta ja ovat niitä, jotka voivat muuttaa asioiden suunnan – kunhan ymmärrämme, että yksilöiden vaikuttavuus perustuu rakenteiden muuttamiseen. Juuri tässä kiteytyy 2020-luvun vastuullisuustyö, jota voidaan kutsua posiitiiviseksi yhteiskuntavaikutukseksi. Rehellisyys maan perii.

Koronaviruksen seuraukset pakottavat yhteiskuntia löytämään uuden normaalin. Tämä tarjoaa mahdollisuuden vastuullisuusloikkaan. Pandemian selvittely on jo antanut osviittaa siitä, että yhteiskunnastamme löytyy tarpeen tullen tehokkaita päätöksentekijöitä, toimintamallejaan ketterästi muokkaavia yrityksiä sekä yhteiseen hyvään sitoutuneita yksilöitä, jotka puhaltavat yhteen hiileen. Tätä oikeansuuntaista tuulta tulisi nyt hyödyntää myös kokonaisvaltaisemmassa vastuullisuus- sekä ilmastotyössä. Tarkastelemalla ajoissa ja rehellisesti kykyämme saavuttaa asetetut ilmastotavoitteet, voimme ehkäistä akuutin ilmastokriisin syntymisen ja välttyä maailman täydelliseltä pysähtymiseltä muutamien vuosikymmenien päästä. Olemme tänä keväänä saaneet huomata, että akuutin tilanteen ratkaiseminen tulee äärettömän kalliiksi. Ilmastonmuutosta ehkäisevät toimet tulevat sitä tehokkaammiksi – ja halvemmiksi – mitä aikaisemmin niihin ryhdytään.